pieniä päivityksiä, osa 2

elossa ollaan, vaikka minusta ei taas täälläkään ole kuulunut mitään. Se johtuu ihan vain siitä että ei ole oikeastaan tapahtunut mitään, ainakaan lautapeleihin liittyvää jota voisin tänne kirjoittaa. Silloin lautapelipäivän iltana pelattiin yllätys yllätys ssaboteuria, ja seuraavanakin päivänä pelattiin yksi kierros, jonka muuten voitin, ja kun saboteuri on vieläkin blogi bannissa jonkin aikaa, niin siksi ei tänne ole tullut kirjoiteltua.

Mutta huoli pois, blogia en ole hylännyt, tulen kirjoittamaan tänne heti kun kirjoitettavaa on. siihen asti pelailemisiin! :)

Today is the day!

Erittäin hyvää lautapelipäivää! :) Tuli lupailtua että tänään kirjoittelisin jotain jos tulee jotain pelailtua. Tilanne on nyt se, että kello on hitusen yli 9 illalla, ja kaverit ovat tulossa pelailemaan lautapelejä, joten tämän päivän päivitys on nyt tylsästi vain tällainen lyhyt hyvän lautapelipäivän toivotus, ja huomenna sitten tulee päivittelyä siitä mitä tänään sitten lopulta tullaankaan pelaamaan! :)

Eli ei muuta kuin nautinnollista lautapelipäivän loppua, ja pelailemisiin! :)

back in bisnes

Hieman venähti tämä suuri ja mahtava pääsiäisen jälkeinen postaus, kun tuolta itäsuomesta paluun jälkeen on ollut hässäkkää ja kaikkea muuta, niin aikaa ei vain ole ollut. Mutta nyt aikaa on, joten ei muuta kuin asiaan.

Törmäsin netissä selaillessani mielenkiintoisen artikkelin, jonka aiheena on lautapelien historia. Juttu oli mielenkiintoinen, joten tutkin asiaa itsekin lisää. Suomenkielinen juttu pohjautui diceygoblin.comin lautapelien historiaa koskevaan kirjoitukseen. Alkuperäisessä tekstissä asiat on kerrottu jotenkin selkeämmin, ja järkevämmällä tavalla, sekä tietoa on enemmän. Ja siihenpä minäkin pohjustan tämän blogikirjoituksen.

Jotenka, mikä on kaiken alku? Mistä lautapelit saivat alkunsa? Ja mikä oli ensimmäinen lautapeli?

Argeologisten kaivausten perusteella on todettu, että vanhin lautapeli, yli 5000 vuotta vanha, on...noppa. Siis mitä? eihän se itsessään ole mikään peli, vaan peliväline, jolla voi pelata erilaisia pelejä. No joka tapauksessa noppa on kaiken alku ja juuri, mitä lautapelaamiseen tulee. Joten ei siis mikään ihme, että noppa kuuluu erittäin moneen lautapeliin edelleen. Joten pakko se kai minunkin on myöntää, että lautapelit ovat saaneet alkunsa hyvinkin tuuripitoisista peleistä.

mutta entäpä sitten se oikeasti ensimmäinen lautapeli? Usein kuulee sanottavan, että Backgammon on vanhin lautapeli. Mutta niin ei kuitenkaan ole. Tai niin luultiin melko pitkäänkin, kunnes pelitutkija löysi erään pelin säännöt kirjattuna savitauluun. Peli löydettiin Urin kuninkaallisesta haudasta, ja myös kaikkein tunnetuimmasta haudasta, tutankhamonin haudasta. Peli sai nimekseen The royal game of Ur, löytöpaikkansa mukaan. Peliin kuului kahdenväriasiä nappuloita, valkoisia ja mustia, pelilauta sekä neljäsivuinen noppa.

Kuten mainitsinkin, tuo edellämainittu lautapeli löytyi myös Tutankhamenin haudasta. Mutta pikku Tut ei ollut ainoa faarao joka tykkäsi pelata lautapelejä, sillä vanhoista haudoista egyptissä on löydetty myös toisia pelejä. Yksi niistä on Senet. Peli oli hyvin tuuripitoinen, ja koska egyptiläiset uskoivat kohtaloon, uskottiin että Senetin voittaja oli jumalten suosiossa. Sillä perusteella minä en ainakaan ole jumalten suosiossa, jos voitot sen kerran osoittaa, sen verran harvoin tulee voitettua! :D

Lautapelit liittyivät usein myös uskonnollisiin menoihin, kuten peli nimeltä Mehen, joka on myös egyptiläistä alkuperää. Mutta pelistä ei ole koskaan löydetty kokonaista peli settiä, tai sääntöjä, joten se miten peliä pelattiin, on vieläkin arvoitus, ja ainoastaan veikkauksia on esitetty.

Ja sitten se backgammon, jonka on arvioitu olevan noin 4000 vuotta vanha peli. tai ainakin hyvin paljon sitä muistuttava peli löydettiin roomasta. Mutta suureen tietoisuuteen peli on noussut vasta 1960 kun peliä alettiin tosissaan pelata, ja moderni backgammon sai viralliset sääntönsä.

Sitten alkoikin strategiapitoisten pelien esiinmarssi, kun sodan ilmapiiri roomassa tuotti sotastrategia pelin nimeltä Ludus Lantumculorum. Ja siitä on esitetty teoria, että ehkä juuri se peli olisi pohjana eräälle nykyaikana hyvinkin tutulle pelille, nimittäin shakille. Mutta sekin on vain teoria, ei vielä faktaa.

Kun siihen asti pelit olivat lähinnä vain aikuisten hupia, niin tarvittiin toki pelejä lapsillekin. Ja niinpä 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua, tai niilltä main on löydetty myöskin tänäkin päivänä varsinkin tyttöjen suosiossa olevan pelin versioita. Nimittäin ruudun hyppely. Siis se peli jossa kivi heitetään jonnekin ennakkoon piirretylle ruudukolle, ja sitten pompitaan hakemaan se. Kyllähän sen olen tiennyt että se on vanha peli, kun sitä on pelattu niin pitkään suomessakin koulujen välitunneilla, mutta että noin vanha, huh huh.

Sitten teen pienen hyppäyksen ajassa, kun Tafl ja Chaturanga nimiset pelit keksittiin. ajankohta on sellainen kuin 400 vuotta ajanlaskun alusta, ja pelilaudat muistuttavat kovasti shakkia. Kummassakin pelissä on "sotilaita" ja ruutuinen pelilauta. ja pelit olivat hyvinkin strategia painotteisia, itse asiassa täysin, sillä tuurilla ei peleissä ollut mitään osaa. Myöhemmin nämä pelit jalostuivat siten peliksi, joka nykyään tunnetaan shakkina.

No hypätään sitten vuoteen 1903, kun amerikan ensimmäisiä pelisuunnittelijoita keksi pelin nimeltä Landlord game. Lizzie Maggie keksi pelin, jossa on neliön muotoinen pelilauta, jolla liikutaan hahmoilla ja ostetaan kiinteistöjä. Kuulostaako tutulta? niin pitäisikin, sillä Lizzie myi pelinsä vuonna 1935 Parker brothersille, ja peli on siitä asti tunnettu nimellä Monopoly. Surullisinta tässä on se, että Lizzie myi pelinsä vain 500:lla dollarilla. Nimittäin Parker Brothersia ei olisi ilman monopolya, se on tuonut niin paljon rahaa, mutta vain niin vähän pelin keksijälle.

Sitten vuonna 1978 perustettiin ensimmäistä kertaa jotain hyvnkin tärkeää. Nimittäin Spiel de Jahres, eli vuoden peli palkinto jaettiin ensimmäisen kerran pelille hare&tortoise. Siitä lähtien nuo palkinnot on jaettu vuoden parhaille peleille.

Ja sitten päästäänkin siihen, mikä on edesauttanut sitä, miksi lautapelit ovat nykyään niin suosittuja. Nimittäin sen on aiheuttanut isoksi osaksi täällä blogissakin mainittu youtube ohjelma, tabletop. Whill Weatonin juontama ohjelma jossa joka viikko vaihtuvat vieraat pelaavat erilaisia lautapelejä, on tuonut monet lautapelit kansan tietoisuuteen, kuten myös allekirjoittaneen. Ainakin Once upon time ja Pandemia on sellaisia pelejä, jotka olen hankkinut juurikin nähtyäni ne tabletopissa.

Että sellaista. sellainen pieni historiikki. Tämäkin on toki lyhennelmä alkuperäisestä, joka löytyy osoitteesta https://diceygoblin.com/blog/the-full-history-of-board-games/

huh huijaa. Tulipas tekstiä! :) mutta huomenna palaan luultavastikin taasn linjoille eräästä hyvinkin tärkeästä syystä. Nimittäin huomenna on vuoden yksi parhaimpia päiviä, lautapeli päivä! :) Joten huomenna pitänee pelailla jotain mutta ainakin tulla blogiin kirjoittelemaan jos ei peliseuraa onnistu saamaan! :) joten huomiseen ja pelailemisiin! :)

top 5 listojen alku.

Kuten varmaan otsikkokin kertoo, tämä postaus on ensimmäinen top 5 tyylinen päivitys tässä blogissa. Tämä teksti on fiksusti kirjoitettu ennen itä-suomen reissua, joten kun tämä ilmestyy blogissa, olen ollut jo Juuassa monta tuntia! :D eläköön ajastus! :) Mutta sitten asiaan. Nimittäin aloitan top 5 listat "kevyesti" ja listaan omat top 5 peli julkaisijat.

5. Parker.

Parker on iso osatekijä, että minusta on tullut lautapeli harrastaja. Kujten ensimmäisessä postauksessani kertoilin, niin Monopoly oli minulle se ensimmäinen lautapeli jota pelasin paljon. Ja toinen oli Trivial Pursuit. Ja siihen kun lisätään vielä myöhemmin tutuksi tullut Risk, on sijoitus tälle listalle enemmän kuin ansaittu. Nykyään tosin ei ihan hirveän paljoa tule Parkerin pelejä pelattua, eniten Trivialia, mutta kunhan saan hivutettua Riskin peliporukkamme peli-iltoihin mukaan, niin asia korjaantuu.

4. Ravensburger/alga.

Mitä, jaettu sija, eiväthän nuo ole sama asia? Niinpä, mutta kumpikin on minun top 5 listalla, mutta tila ei muuten riitä, niin jaettu sija olkoon sallittu. Mutta sitten niihin perusteluihin. Aloitan Ravensburgerista. Ravensburger on myös iso osa lapsuuttani. Muuttuva labyrintti, Pyramido ja nyt myöhemmin uusi tuttavuus Scotland yard ovat myös sellaisia pelejä, jotka olen joko omistanut lapsena, tai omistan nytten. Ja joita lapsena varsinkin tuli pelattua välillä itsekseen tai pikkuveljen kanssa, tai sitten joskus kavereidenkin kanssa, ja ovat siksi osa syy lautapeli harrastukseeni.

Ja Alga sitten, se on iso osa suomalaista lautapeli historiaa. Aikoinaan Alga on julkaissut paljon erilaisia lautapelejä, joista minulle tutuiksi lapsuudesta tulivat ainakin Hugo lautapeli, muumi lautapeli ja myöhemmin myös Mad lautapeli, ja nyt viimeisen vuoden aikana pelihyllyynkin tiensälöytänyt matka maailman ympäri lautapeli. Algan lautapelit ainakin näissä edellämainituissa tapauksissa on hyvinkin perinteisiä lautapelejä, joissa on pelilauta, pelinappula jolla liikutaan, ja noppa jota heitetään etenemiseen (paitsi hugossa ei noppaa ole), ja pelilaudalla liikutaan jonnekin tiettyyn paikkaan, tai sitten se kierretään, ja välillä nostetaan tehtävä kortteja. Varsin perinteisiä, ja nykyään siksi myös hieman tylsiä, mutta lapsena kovinkin viihdyttäviä pelejä. Ja mukava välillä pelata vieläkin välillä näitä pelejä, joissa ei tarvitse paljoa miettiä, vaan antaa nopan viedä. Mutta pakollinen tällä listalla juurikin edellämainittujen syiden takia.

3. Rio grande games.

No niin, nyt tultiin sitten ensimmäiseen julkaisijaan joka ei ole tuttu lapsuudesta, vaan enemmänkin tästä lautapelien uudesta aallosta omassa elämässäni. Sillä vaikka meillä taitaa olla vain yksi peli joka on suoraan tämän firman alla julkaistu, kun suomessa suomeksi julkaistut kulkevat lautapelit.fi:n leimoilla, on se kuitenkin se alkuperäinen julkaisija sellaisille englannin kielisille peleille kuin Dominion ja papupeli Bohnanzan englannin kielisen versio, ja meidän hyllystä löytyvä Friday, yksin pelattava lautapeli on myös juurikin Rio grande gamesin käsialaa. Tai siis julkaisema. Ja tuo papupeli ja Dominion on itselleni varsinkin hyvin isoja ja tärkeitä pelejä. Dominion oli ensimmäisiä tuttavuuksiani tässä lautapelien uudessa tulemisessa elämääni silloin viitisen vuotta sitten, ja papupeli on tullut tutuksi tässä viimeisen kahden vuoden aikana, varsinkin joku puolitoista vuotta sitten sitä pelattiinkin kaveriporukassamme usein. Se oli se sen ajan Saboteur, josta sain sitten tarpeekseni vähäksi aikaa, mutta nyt sitä on taas kiva pelata silloin tällöin! :) Mutta nyt meinaa taas lähteä sivuraiteille. Eiköhän tuossa riitä perustelua tälle listasijoitukselle.

2. Steve Jackson games.

Tähän löytyy erittäin helppo perustelu. Munchkin. Ja sen monet eri versiot. Meillä pelihyllyssä on nyt viimeviikonlopun jälkeen jo 5 Munchkin peliä, + 2 lisäosaa perus Munchkiniin, joten sse jo itsessään on iso argumentti, miksi vain periaatteessa yhdellä peli sarjalla voi päästä listalle. Juuri se että erilaisia Munchkin pelejä on niin useilla eri teemoilla, löytyy vamppyyreitä, zombeja, ctulhua, conan barbaaria, supersankari, Axe cop, avaruus, maailmanloppu, ja meidän pelihyllyn viimeisin tulokas Adventure Time teemaisia Munchkineja. Ja minulla on sellainen olo että joku jäi vielä mainitsemattakin, joten pelejä on paljon. Ja peleihin on paljon lisäosia, joten kaikkien Munchkin pelien omistaminen olisi kyllä hienoa, mutta melkein mahdotonta, koska se tulisi kalliiksi, ja tilaa vieväksi. Mutta ainahan sitä voi haaveilla! :D Mutta niin, Munchkin löysi heti ensi pelikerrasta lähtien tiensä lähelle minun sydäntäni, ja on siitä asti ollut ehdottomasti yksi lempipeleistäni.

1. Lautapelit.fi

Kun puhutaan lautapeleistä suomessa, niin kuten mainitsin, Alga oli se joka suomessa aikaisemmin julkaisi paljon erilaisia pelejä suomeksi. Mutta nyt markkinoilla on uusi valtias, ja se on Lautapelit.fi. Nykyään suuri osa julkaistavista suomenkielisistä peleistä on Lautapelit.fi:n julkaisema. Sieltä tulevat aina joka vuosi maailmalla vuoden peleiksi valittujen pelien käännöksiä, ja monia muitakin maailmalla suosiossa olevia pelejä, jotka ansaitsevat suomenkielisen painoksen. Lautapelit.fi tekee erittäin loistavaa työtä, sillä se mahdollistaa monien loistavien pelien nauttimisen myös niille, jotka eivät osaa englantia. Ja siihen kun lisätään se että heillä on myös nettikauppa, sekä pari kivijalka liikettäkin, joissa pelien määrä on aivan tajunnan räjäyttävä, on ykkössija enemmän kuin perusteltu. Ehdottomasti kaikista lautapelijulkaisijoista itselläni se numero 1.

Että sellasta. Siinä tulikin ihan hyvin tarinaa taas aikaiseksi, ja blogille lisää sisältöä sillä välin, kun olen itse poissa. Vaikka sinänsä se on melko hassua että haluan tehdä niin, kun en tiedä onko blogillani edes lukijoita, ja teenkin tätä tällä hetkellä ihan vain koska se on kivaa, ja haluan tällaisen paikan, josta voin itse myöhemmin lueskella mitä on tullut pelailtua ja mietittyä. Mutta koska tämä on blogi eikä yksityinen päiväkirja, niin menen sillä olettamuksella että tänne saattaa joskus joku eksyäkin kirjoituksiani lukemaan, niin onhan se mukavaa että kirjoituksilla on vähän päiviä välissä, mutta ei liikaa, joten se lienee se perimmäinen syy miksi halusin tehdä ajastetun päivityksen.

Mutta juuh, huomenna on viimeinen päivä kotona ennen reissuun lähtöä (tämä on siis kirjoitettu 1.4) niin jos aikaa jää, niin kirjoitan vielä toisenkin ajastetun kirjoituksen, joten saattaapi olla että maanantaina tulee seuraava päivitys, jos sen siis huomenna kirjoitan, mutta jos en ehdi, niin sitten viimeistään ensiviikon loppuun mennessä pitäisi jo jotain tulla. Mutta siihen asti pelailemisiin! :)

ymmärrys, yhteistyö ja avunanto

Kuten viime arvostelussa tuli sanottua, niin kerron tässä postauksessa sitten miten meillä gears of warssisa meni, ja sen jälkeen paljastan, mitä muuta pelattiin.

Lähtökohdat koko peliin oli hitusen hämärän peitossa, kun edellisestä kerrasta oli jo kulunut aikaa, niin täysin en edes muistanut pelin kulkua, mutta äkkiä se mieleen palautui. Aluksi arvottiin aloitus paikan ruutujen sijainnit, eli mihin mikäkin palikka menee, ja niin lähti muotoutumaan pelialue. Kun se oli suoritettu ja jokaisella hahmo valittuna oli aika aloittaa.

Itse pelasin hahmolla, jolla sai olla 7 käsikorttia kädessään. Se osottautui hyväksi valinnaksi, sillä en alussa muistanut, että sen lisäksi että käsikorteilla hyökätään, liikutaan tai autetaan kaveria, niin ne ovat myös hahmon elämä, eli kun kortit loppuu, niin loppuu elämäkin. Paitsi että ei aivan niinkään. Jos ottaa iskua niin että menettää kaiken, niin jää henkiin, mutta jos ottaa iskua niin että menisi miinukselle, sitten kuolee. Tai tässä tapauksessa vuotaa kuiviin, eli ei voi oikein tehdä mitään, muuta kuin ryömiä vähän ja odottaa toisten saapuvan pelastamaan. Joten minulla ei siis pitäisi olla hätää.

Tässä tehtävä skenaariossa meidän aloituspaikassa oli myöäs hyvin iso berserker hirviö, joka pelästytti toki heti. Tehtävän päämääränä oli saada berserkki vietyä kartan 3:s alueelle, eli alueelle joka ei ollut vielä auki, eka pitäisi avata alue 2, ja laittaa sen palat pöydälle, ja vasta sitten aukeasisi 3. alue. Sitten kun berserkki olisi viety 3. alueelle, se pitäisi tappaa, koska 3. alueella on ase jolla sitä  voi haavoittaa. Kun sitä on haavoitettu, sitten vasta sitä voi ampua muillakin aseilla. Ja berserkki liikkui aina kun joku ampui tai heitti kranaatin. Berserkki liikkuu aina yhden ruudun sinne päin missä ammuttiin. Ja hirviöt hyökkäävät vain, jos hirviökortissa niin sanotaan, kuten kerroin viime postauksessa, joten berserkkiä piti saada kyllä ammuskelulla houkuteltua mukaan, että sen saisi alueelle kolme, mutta pysyä kuitenkin tarpeeksi kaukana, koska se jos iskee, se iskee lujaa.

Ja aluksi meillä menikin oikein hyvin. Kun onnistuimme tappamaan kartalla muualta aloittaneet hirviöt, oli kulku melko helppoakin, ja suht nopeasti saimme avattua 2. alueen. Siinä vaiheessa sitten selvisikin, että 3. alue ei aukea ennen kuin berserkki on 3.s alueen oven edessä olevassa ruudussa, joten sehän pitäisi sinne asti saada houkuteltua. Lisäksi kun uusi kartta alue paljastui, tuli sen mukana tietysti lisää hirviöitä. Yleensä joka alueella on myös yksi huone, jossa on ruutu, josta löytää erikoispalkintoja, eli yleensä panoksia, tai kranaatteja. Kranaatit on pelissä siitä hyödyllisiä, että ne jos räjähtää ruudussa jossa on hirviöiden spawnaus eli ilmestymispaikka, ja heittää nopalla pääkallon eli erikoisominaisuuden, se sulkee sen ilmestymispaikan, ja sieltä ei voi lisää hirviöitä enää tulla. Ja panoksilla saa enemmän hyökkäysnoppia käyttöön, joten kaikki tulee tarpeeseen.

Ja sen kyllä huomasi, että peli on aika hyvin onnistuttu toteuttamaankin, sillä koko ajan panosten käyttöä joutuu miettimään, että raaskiiko käyttää, kun niiden saaminen ei ole itsestäänselvyys. Ja koko ajan oli kuitenkin sellainen tunnelma, että joutui jännittämään että miten lopulta käykään. Ja puolessavälissä matkalla 3. alueen ovea toinen kavereista putosikin, juurikin berserkin kovasta hyökkäyksestä, ja toinen kaveri kävi hänet sieltä pelastamasta. Tiukkaa oli siitäkin eteenpäin, kun vähän siitä eteenpäin kävi niin huono tuuri, että voitettiin taistelussa yksi hirviö, mutta se heitti aina erikoisominaisuuden, joka sillä hirviöllä oli uuden hirciön ilmestyminen lähimmälle ilmestyspaikalle. Joten siinä meni hetki kun pari kertaa kävi niin, että tapettiin yksi, ja toinen ilmestyi, ja sitten se sykli toistui, ja samalla berserkki tuli koko ajan lähemmäksi.

Lopulta hirviöt oli tapettu, ja berserkki tappoi jopa toisen hirviön eräällä vuorollaan, oltiin jo selkä ovea vasten ja ammuskeltiin vain seiniin jotta berserrki tulisi ovelle. Ja tulihan se sinne, ja kartan isoin, sekä viimeinen huone aukeni. Siellä oli tietty lisää hirviöitä, mutta myös se ase, jota tarvitsimme että berserkkiä pääsee satuttamaan.

Ja tiukkaa taistelua seurasi melkein jokaisella vuorolla, kun piti kaataa huoneesta tulleita hirviöitä, ja samalla lähestyä asetta, ja paeta berserkkiä. Sitten otin riskin ja päädyinkin tietysti berserkin ruutuun, ja osumaa tuli, mutta ei onneksi kovaa, jäi 3 korttia. Seuraavalla vuorolla kaveri taisteli parin ruudun päässä toisesta hirviöstä, ja sai berserkin ruudun päähän, ja lopulta se hyökkäsikin kaverin kimppuun ikävin seurauksin, mutta selvisi juuri ja juuri, kun ei joutunut korteissa miinukselle, vaan joutui nollalle. Seuraavaksi kuitenkin toinen kaveri oli edellisellä vuorollaan saanut sen hienon aseen, ja laukaisi sillä kohti berserkkiä, joka ottikin osumaa kivasti, mutta koska se oli samassa ruudussa, ja ase aiheutti räjähdyksen,  berserkin kanssa samassa ruudussa ollut kaveri kaatui, ja oli vuotamassa kuiviin. Asetta käyttänyt kaveri oli käyttänyt kortin joka oikeutti kahteen hyökkäykseen, joten hän ampui vielä toisenkin kerran, ja berserrkki kaatui, ja peli oli voitettu.

Täytyy sanoa että oli kyllä erittäin mielenkiintoinen peli, ja jännitystä riitti koko ajan, eli hyvin oli toteutettu! :)

Sen jälkeen tuumattiin että pelataan vielä yksi skip-bo, ja kutsuttiin vielä kaverin tyttöystävä mukaan, niin pelattiin neljästään. Ja Se olikin jännittävä peli kyllä sekin. Sillä aluksi näytti että niinkö vain olisi tuurini kääntymässä, kun jo toisella vuorollani pääsin peli korteista eroon, kun tarkoituksena on päästä omasta korttipinosta eroon, ja pelattiin niin että jokaisella oli 15 korttia omassa pakassaan, niin pääsin reiluun johtoon, kun pääsin jo 9:stä kortista heti toisella vuorolla. Mutta sitten se lähtikin sujumaan tutummin, ja pääsin vain kahdesta kortista seuraavalla vuorolla. Sen jälkeen mikään kortti ei enää käynyt seuraavalla, eikä siitä eteenpäin enää ollenkaan. Sitten tapahtui taas se, eli minun peli tuurini iski todella. Sillä olin vieläkin ensimmäisenä, vain 4 korttia pakassani jäljellä, mutta en saanut korttia sopimaan pöytään, ja vuoro siirtyi seuraavalle.

No silläpä kortit sitten kävivätkin, ja kävi niin monta putkeen että voitti koko pelin. Päätettiin että pelataan nyt loppuun, että saadaan kaikille sijoitus. No sittenpä seuraava pelaajakin pääsi pelistä toiseksi, kun silläkin kävi tosi sopivasti kaikki kortit. Ja koska kyseessä oli minun tuurini, niin toki sillä seuraavallakin kävi samanlainen putki, ja niinpä olin taas viimeinen. Aivan uskomatonta miten noi voikaan käydä, mutta niinpä vain kävi.

Että sellastapa siis sillä kertaa. Jotenkin tuo skip-bo peli kiteyttää tuurini kyllä niin täydellisesti. Uskomatonta miten voikaan käydä usein juuri niin, että häviän ihmeellisillä tavoilla. Ja tietääkseni ainakaan kaverit eivät huijaa ja saa minua häviämään tahalleen, joten tuurista vain on kysymys.

Mutta eipä minulla sen enempiä tällä kertaa ole kirjoittaa. Jos tässä ei tule pelailtua mitään ennen perjantaita, niin sitten tulee noin viikon tauko ainakin, kun ei olla pääsiäisen aikoihin kotosalla, vaan mennään tyttöystävän perheen luokse juukaan, ja siellä ei taida tulla pelailtua, eikä kyllä voi oikein kirjoitellakaan, joten jos ei aikaisemmin, niin sitten ensi viikolla viimeistään täällä taas. Siihen asti pelailemisiin! :)

Sodan rattaat

Hiukan meinasi taukoa tulla blogille, kun sanoin etten enää saboteurista kirjoita, ja kun tosiaan kaverit ovat siitä nyt kovasti innoissaan vielä, niin sitähän tässä on paljon pelattu, joten siksi ei oikein kirjoitettavaakaan ole tullut. Tänään siihenkin saatiin sitten muutos, kun saatiin meidän 3:n miehen äijälautapeliporukan aikataulut natsaamaan, ja päästiin taas äijälautapelailemaan. Olemme aikaisemmin pelailleet minun pelihyllystäni löytyvää doom lautapeliä 3 chapteria viidestä läpi, ja viimeksi testasimme kaverin pelihyllystä löytyvää gears of war lautapeliä ensimmäistä kertaa, joten päätimme nytkin kokeilla siutä, ja pelata ensimmäisen kunnon pelin sitä, joten lienee hyvä tehdä siitä ihan arvostelu! :)

Pelin nimi: Gears of war


Pelin tyyppi: Yhteistyö, Pelin edetessä rakentuva pelilauta, pelaaja ja hirviöfiguurit joita liikutellaan, ja käsikortteja joita käytetään toiminta kortteina.


Pelin kesto: Riippuu pelikerran skenaariosta, ja toki tuuristakin, arviolta 1,5 - 4 tuntia.

Pelaajien määrä: 1-4, eli peliä voi pelata yksinpelinäkin, mutta silloin se on kyllä huomattavan haastava.

Säännöt tiivistetysti: Aivan aluksia jokainen pelaaja valitsee itselleen yhden hahmon. Jokaisella hahmolla on tietyt aseet, ja niissä tietty määrä panoksia pelin alussa, sekä joku erikoistaito. Pelihahmolla voi oletusarvoisesti olla 6 käsikorttia, paitsi yhdellä tietyllä hahmolla 7, ja käsikortit ovat pelaajan taitoja joita voi käyttää, mutta myös samalla elämän voima. Eli jos hirviö iskee pelaajaa vaikka kahden osuman verran, poistetaan pelaajalta käsikortteja 2. Pelaaja jää vielä henkiin vaikka kortteja ei käteen jäisikään, paitsi jos ottaa iskua enemmän kuin kortteja on, eli menisi periaatteessa miinukselle. Silloin pelaajan hahmo pelilaudalla kaadetaan, ja on niinsanotusti vuotamassa kuiviin. Hänet voi sieltä käydä joku toinen pelaaja pelastamassa, eli nostamassa pystyyn, kunhan liikkuu samaan ruutuun ja poistaa yhden kortin kädestään ja jatkaa omaa vuoroaan. Peli on hävitty jos kaikki pelaajat ovat vuotamassa kuiviin.

Jokaisen pelaajan vuoro koostuu 3:sta vaiheesta. 1:s vaiheessa pelaaja parantaa itseään, eli nostaa käteen 2 korttia nostopakasta, paitsi jos on jo vuotamassa kuiviin, silloin skipataan suoraan kohtaan 3. Pelaaja ei voi myöskään nostaa lisää käsikortteja koskaan enempää kuin 6, paitsi toki se yksi hahmo 7, se on maksimi korttimäärä joka kädessä saa olla.

2:s vaihe on toiminta, eli pelaajan pitää käyttää yksi käsikortti, tai olla tekemättä mitään, mutta silti heittää yksi käsikortti pois, joten aina kannattaa tehdä kuitenkin jotain, kun sen yhden kortin jokatapauksessa menettää. Pelaajan tulee tehdä kaikki mitä sioinä kortissa sanotaan, jonka pelaaja tekee, paitsi jos kortti ohjeistaa muuten. Eli jos esim. kortissa sanotaan että hyökkää kerran ja liiku maksimissaan 3 askelta, silloin pitää hyökätä kerran ja liikkua vähintään yksi.

Hyökkäys tapahtuu siten, että katsotaan hyökkääjän noppamäärä, eli mustat nopat. Aseesta riippuen siis 1-4 mustaa noppaa. Joillain aseilla voi hyökätä myös käyttämättä panoksia, jolloin se tekee vähemmän iskua, eli on vähemmän hyökkäysnoppia, mutta aina ei vain ole panoksia käytettävissä. Sitten katsotaan puolustajan nopat, eli punaiset. Ne määräytyy eri hirviöiden mukaan, sekä onko ne suojassa vai avoimessa tilassa. sama koskee myös pelaajia. Sitten kun nopat on laskettu, siis että montako kumpikin heittää, ne heitetään. Laskettaan luodinreikä tulokset kummankin värisistä erikseen. Eli jos vaikka mustia noppia on 4 ja puolustusnoppia 2, ne heitetään ja mustista tulee yhteensä 3 luodinreikää, ja punaisista 1, hyökkäys eli mustia on 2 enemmän, jolloin hyökkääjä tekee 2 osumaa. Se riittää esimerkiksi heikoimman vihollisen voittamiseen. Mustissa nopissa on myös pääkallosymboli, joka aiheuttaa sitten aseen tai hyökkäävän hirviön erikoisominaisuuden.

Kun 2. vaihe on ohi, on 3:nnen vuoron aika, eli hirviöiden vuoro. Silloin käännetään hirviö korttipakan päälimmäinen kortti, ja toimitaan sen ohjeiden mukaan. Yleensä se tarkoittaa sitä, että tietyn nimiset hirviöt liikkuvat lähemmäksi pelaajia ja jos mahdollista, hyökkäävät. Kun hirviökortin toimet on tehty, ja jos kortissa ei lue että sen jälkeen nostetaan uusi hirviökortti, on hirviön vuoro ohi, ja on seuraavan pelaajan vuoro aloittaa kohdasta 1. Peli jatkuu kunnes pelikerran skenaarion tehtävä on suoritettu. Eli yleensä joku pomohirviö on tapettu.


Tuurin osuus pelissä: 3,5/5.  Pitkän aikaa mietin että annanko 3, vai neljä, mutta puoliväli on nyt ratkaisu. Se johtuu siitä että pelissä on paljon tuurista kiinni loppujen lopuksi. Kun kaikki hyökkäykset heitetään nopilla, niin se tietää vain että todennäköisyydet onnistumiseen tai epäonnistumiseen kasvaa, eli taistelut ovat suurimmaksi osaksi tuuripeliä. Samoin myös se, että se mitä hirviööt milläkin vuorolla tekee, on tuurista kiinni, sillä hirviökorttipakka on sekoitettu ja sieltä tulee jotain summamutikassa, joten hyvällä tuurilla voisi periaatteessa välttyä kaikelta pahalta, jos käy erittäin hyvä tuuri, sillä hirviöt hyökkäävät vain, jos kortissa niin sanotaan. Ja kun vielä lisätään se, että pelaajien käsikorttipakka sekoitetaan, ja sieltä nostetaan aina päälimmäinen kortti, on sekin tuurista kiinni, saako sieltä mitään hyödyllistä.

Taidon/strategian osuus pelissä: 2,5/5. Tässä pelissä ei kuitenkaan pelkällä hyvällä tuurilla oikeastaan voi voittaa, vaan tiimipeli on kaikkein tärkeintä. Koska pelaajat ovat samalla puolella, ja häviävät ja voittavat yhdessä, on strategioitava sen mukaan, miten se hyödyttää yhteistä päämäärää. Kaikki pelaajat voittavat pelin, kunhan yksi pelaajista ei ole vuotamassa voiton hetkellä kuiviin, joten välillä voi joutua uhraamaankin toisia, yhteisen hyödyn nimissä. Ja toki toisen pelastaminen kuiviin vuotamiselta vaatii oikeaa aikaa ja strategiaa, joten sekin on pelissä tärkeässä osassa.


Kenelle sopii: No toki pelihän on jo nimensäkin puolesta suunnattu Gears of war konsolipelien faneille, joten heille ainakin, mutta vaikka itse en niistä niin välitäkkään, niin peli nappaa kyllä silti. Joten sanoisin, että jos yhteistyöpelit ovat sinun juttusi, ja figuureilla pelaaminen, niin tämä on hyvä vaihtoehto.


Plussat:
+Yhteistyö pelaaminen
+Pelimekaniikka
+Kaikki pääsevät pelaamaan, pelaajina, ei tarvitse pelin johtajaa joka pelaa hirviöillä
+Teemalleen uskollinen
+Vähitellen paljastuva kartta


Miinukset:
-Tuurin osuus taisteluissa
-pitää varata aikaa, peli voi venyä
-Pelin alkuvalmisteluissakin menee aikaa



Arvosana: 8 1/2

Loppusanat: Itse ainakin olen pelistä kyllä kovasti tykännyt, mitä nyt sen 2 kertaa ollaan pelailtu, ja ensimmäinen kerta nyt oli periaatteessa vain tutoriaali tehtävä, joten nyt päästiin kunnolla vasta asiaan. Mutta siitä kerronkin sitten seuraavassa kirjoituksessa, sillä tämähän on vain arvostelu! ;) Joten ensi kertaan, joten pelailemisiin! :)