and so it begins...

Pitkän ja kovan pohtimisen ja haaveilun jälkeen päätin lopulta toteuttaa pitkään muhineen haaveeni ja suunnitelmani lautapeliblogista, ja tässä se nyt sitten on. Minulla on aikaisemminkin ollut kyllä erilaisiakin blogeja, mutta jokainen niistä on tyrehtynyt ja jäänyt tekemään hiljaista kuolemaa internetin syövereihin, kun innostukseni on siirtynyt jonnekin muualle. Tämän blogin kanssa tuskin tulee käymään samoin, sillä jos elämässäni on joku innostuksen ja kiinnostuksen aihe joka ei sammu, se on lautapelit. Siitä ehkä kertoo melko hyvin myös tämä kuva meidän pelihyllystä.


 

Eikä tässä edes näy kaikki pelit joita meillä on, sillä pienimmät on samassa hyllyssä mutta kaapissa kun eivät muuten mahtuisi hyllyyn.

Mutta ei pelihylly ole aina tältä näyttänyt, joten jotta ymmärtää mihen tähän tilanteeseen on päädytty, pitänee kertoa hiukan oman lautapeliharrastukseni historiaa.

En tiedä löytyykö Suomesta lasta, joka ei olisi pelannut Afrikan tähteä, mutta siitä tämäkin tarina saa alkunsa (ainakin muistaakseni). Aivan pienenä kun ei vielä ymmärtänyt muutenkaan kovin paljoa, oli Afrikan tähti mukava ja helppo peli, ei tarvinnut kuin osata ymmärtää nopan luvut ja osata siis laskea kuuteen, ja äiti hoiti kyllä pankkiiripuolen. Mutta ei Afrikan tähti minusta ainakaan vielä tehnyt lautapeliharrastajaa, mutta se oli kivaa ajanvietettä.

Sitten myöhemmin kun olin jo koulussa ja sain kavereita, tuli mukaan siihen aikaan myös tietokoneet ja sitä kautta tietokonepelaaminen, mutta itsellä se ei vielä silloin kuitenkaan syrjäyttänyt lautapelaamista. Varsinkin kesäisin kun eräs kaveri pääkaupunkiseudulta tuli kesämökilleen meidän kodin naapuriin, kului kesä monien leikkien ja puuhien kimpussa, ja yksi niistä puuhista oli lautapelit. siihen aikaan oltiin noin 10 vuotiaita pikku natiaisia, oli ainakin meillä kovinta huutoa monopoly. Sitä me tahkottiin melkeinpä pari peliä viikossa, joskus toki harvemmin kun pelit tuppasi venymään varsin pitkiksikin. Myöskin Trivial Pursuit oli kovasa käytössä, vaikka aina ei ihan tietoa riittänytkään, mutta yllättävän moniin kysymyksiin opittiin vastaukset ulkoa, sen verran paljon me sitäkin pelattiin. Toki oli meillä muitakin lautapelejä, mutta ne oli huomattavan paljon vähemmässä käytössä kuin nuo kaksi. Ja kun kesä oli ohi niin kyllä lautapelejä tuli pelattua harvoin myös muiden kavereiden kanssa, ja jos ei pelikaveria muuten saanu, niin välillä jopa itsekseen useammalla pelihahmolla pelaten. Sitten innostuin shakista ja sekin pääsi kesäisin pelilistalle, ja sitä harjoiteltiinkin kovasti.

Mutta sitten tietokoneet ja tietokonepelit alkoivat viemään kiinnostusta enemmän ja aikaa jäi vähemmän lauapeleille. Ja tilanne pysyikin sellaisena kunnes kaveripiiri laajeni Joensuuhun muuton myötä, ja löysin lautapelit uudestaan. Siinä vaiheessa olin jo parikymppinen, ja moneen vuoteen en ollut lautapelejä pelannutkaan. Kunnes kaverit pyysivät pelaamaan Fairytale nimistä peliä. Ja sitten sitä mentiin. Sitä pelattiin pari viikkoa muutaman kerran viikossa, ja sitten kaverit tutustutti minut Menolippuun, ja taas paripelikertaa myöhemmin Dominioniin, ja nyt olin täysin myyty. Oma käsitykseni lautapelien mahdollisuuksista suorastaan räjähti ja innostus lautapeleihin heräsi oikein todenteolla. Itse kuitenkin köyhänä opiskelijana ei ollut varaa ostaa oikein mitään, joten oma lautapeli varasto kasvoi vain lahjaksi saadulla Scrabblella, ja muuten lautapelailu jatkui kavereiden luona, kun heillä oli melko kunnioitettava lautapelikokoelma. Eräänä iltana kun kavereilla oli muitakin kavereita käymässä, ja pelaajia oli liikaa yhden pelin pelaamiseen, jakautu porukka kahtia ja päädyin porukkaan jossa pelattiin Munchkinia. Olin aivan pihalla koko pelin ajan mitä pitäis tehdä ja miten peli lopulta toimikaan, mutta se jäi kummittelemaan mieleeni ja jäi sinne pompahtaakseen myöhemmin takaisin.

Sitten elämäntilanteet muuttui ja kaveri ja peliporukka hajosi. Itse aloitin uuden seurustelusuhteen, ja se sekä viimeinen vuosi koulussa veikin sitten kaiken aikani, ja pelit jäi taas hetkeksi sivummalle. Kunnes sitten muutimme Hämeenlinnaan tyttöystävän opiskelujen myötä, ja tutustuttiin uusiin ihmisiin ja nyt muutamaa vuotta myöhemmin on meillä pieni porukka jolla pelaamme aina välillä lautapelejä vaihtuvalla kokoonpanolla. Välillä meitä on melkein jopa kymmenenkin koolla, mutta suurimmaksi osaksi pelaillaan neljän hengen porukalla vaihtuvia pelejä.

Ja sitten olemmekin tässä hetkessä. Nykyään ei oikeastaan ole yhtään viikkoa jolloin ei jotain lautapeliä tulisi pelattua, ja se lieneekin se suurin syy miksi halusin tämän blogin perustaa. Pitkään olen halunnut purkaa mielessä liikkuvia mielipiteitä ja kokemuksia jonnekin. Ja tämä on juuri se paikka. Odotettavissa on siis toivonmukaan paljon kaikkea lautapeleihin liittyvää, arvosteluja, mietteitä, pelikokemuksia, haaveita, ja oikeastaan melkein mitä tahansa lautapeleihin liittyvää.

Joten tästä se sitten lähtee, sukellus lautapelien maailmaan, tervetuloa! :)