lauantai 21. maaliskuuta 2015

Sabo on nyt kypsää

epäilykseni viikonlopun pelailusta olikin väärä, sillä eilen käytiin kuin käytiinkin kaverien luona, ja pelailtiin tietystikin pöytälätkää, mutta myös...niin, no yllätys yllätys saboteuria, vaikka se  alkaakin todellakin jo kyllästyttää, mutta kyllä se silti pelaamattomuuden voittaa. Joten kerrotaanpa saboteurin pelailusta vielä ainakin tämän kerran.

Päätimme siis pelata yhden pelin Saboteuria, ennen saunaan menoa, ja tyttöjen saunassa olon aikana me pelattiin kaverin kanssa pöytälätkää, joka muuten oli taas tuttuun tapaan varsin tasaista vääntöä. Mutta Saboteurikin oli yllättävän viihdyttävää, vaikka alkaakin jo pikkuhiljaa kyllästyttää. Nyt täytyy kyllä sanoa, että en tarkalleen edes muista miten kierrokset meni, mutta sen mitä muistan, on se, että pääsin pisteille joka kerta, ja olin melko varma voitostani, mutta koska tuuri ei vaan voi olla minun puolellani, sain niin paljon ykkösiä, että jäin aivan kirkkaasti kakkoseksi. Muuten tuo kakkos sija olisi ollut jo melkein voitto, mutta ei nyt, kun olin voitostani niin varma, enkä ollut laskenut pisteitäni kuin vasta pelin lopussa.

Sitten pidettiin sauna tauko, ja pöytälätkää pelattiin muutama kierros, ja kuten sanottua, se sujui tasaisissa merkeissä. Saunan jälkeen kaverin luokse tuli kolmas pariskunta, ja koska meitä kerrankin oli koossa jopa 6 henkilöä, pitihän sitä saboteuria sitten kokeilla kerrankin edes niinkin monen pelaajan kesken.

Ja sen myötä pystynkin entistä paremmin muodostamaan mielipidettäni pelistä. Nimittäin, nyt kun sen huomasi, että melkein joka kierroksella jonkun on pakko olla saboteuri, ja useimmin niitäkin oli 2, niin kyllähän peli sinänsä meni mielenkiintoisammaksi, mutta yhä edelleenkään tuuri tekijästä ei pääse eroon. Kun on täysin tuurista kiinni minkä roolin saat, ja ei läheskään joka kierroksella ole mahdollista päästä vaihtamaan omaa rooliaan jos siihen ei ole tyytyväinen, on tuurilla loppujen lopuksi suurikin osa pelissä. Koska vaikka pääsisikin vaihtamaan rooliaan, mikäli näyttää siltä että tappio on varmaa, voi huonolla tuurilla päätyä kuitenkin samaan rooliin. Ja kun ainoa tapa pakottaa muut pelaajat pelaamaan tietyllä tavalla on joko hajoittaa heidän työkalujaan, tai laittaa heidät vankilaan, ja täten meneekin sinun vuorosi, on yksittäisellä pelaajalla hyvin vähän tehtävissä sen suhteen miten homma etenee.

Onhan se toki aivan pääteltävissäkin, että kun pelaajia on vähemmän, on yksittäisen pelaajan tekemisillä enemmän painoa ja vaikutusta, ja mitä enemmän pelaajia on, sitä vähemmän voit kuitenkaan vaikuttaa pelin kulkuun, on se itseasiassa aika turhauttavaa, ainakin minusta. Ja sitten kun siihen päälle vielä lisätään tuo pisteitten jakamisen ärsyttävä tuuripohja, on minulta ainakin hävinnyt kiinnostus melkein kokonaan tätä peliä kohtaan. Kun tietystihän mitä enemmän pelaajia on mukana, sitä vähemmän myös yksittäiset henkilöt saavat pistekimpaleita. Ja  kun pistekimpaleet otetaan summamutikassa pussista, ja jos vaikka jokainen 6:sta hengestä jotenkin saisi 2 pistekimpaletta yhdeltä kierrokselta, niin silloin sillä miten olet pelannut ja päässyt pisteille ei ole mitään merkitystä, vain sillä että onko sinulla hyvä tuuri ja onnistut nostamaan kaksi 5:sta, etkä kahta 1:stä.

Ja juuri se turhauttaa minua tässä pelissä kaikkein eniten. Toki pisteosingoille pääsemisen ainoa strategiaa lisäävä juttu on ryöstömahdollisuus. Koska sen kortin pelaaminen niin että sen tekee oikeaan aikaan, ja saa täten mahdollisuuden varastaa, on jo ihan oikeasti strategista, ja aidosti mielenkiintoista, on se itseasiassa varmaan minusta tällä hetkellä mielenkiintoisinta koko pelissä. Mutta kun sekin toki on taas täysin tuurista kiinni mitä saat ryöstettyä, niin sekin on vähän vesitetty.

Joten mikä on tällä hetkellä lopputulos? No kun nyt tuota tuli kokeiltua 6:lla pelaajalla, ja vaikka minulla olisi ollut mahdollisuus voittaa peli, koska olin melko usein pisteillä, mutta jäin silti toiseksi viimeiseksi. Ja se johtui aivan täysin siitä, että minulla oli melkein vain ja ainoastaan yhden pisteen kimpaleita. Ja kun noin tuntuu käyvän pelistä toiseen. Aina se peli ratkeaa tuurilla, aina vain se merkitsee että mitä kultakimpale pisteitä olet saanut, niin täytyy sanoa, että kuten varmasti on tullut jo osoitettua, en hirveästi arvosta pelejä, joissa tuuri on iso tekijä, johtuen varmaankin juuri siitä, että sitä ei minulla ikinä ole. Joten tällä hetkellä Saboteuri ei ole minulla kovinkaan korkealla suosituimpien pelien  listalla. Ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että olen välillä kyllä vähän huono häviäjä, ja etten kovin usein ole voittanut saboteurissa, koska enhän minä voita muissakaan peleissä usein. Ei vain enää ole kiinnostusta pelata saboteuria, ja se johtuu juurikin liiallisesta tuuripohjaisuudesta.

Josta tulikin mieleeni, seuraavassa postauksessa ajattelin esitellä uuden arvostelupostaus pohjan, jota olen suunnitellut. Koska silloin tällöin olisi tarkoitus tänne tehdä peliarvostelu postauksia, olisi varmaankin helpompi lukea noita arvosteluja, jos ne olisi aina toteutettu samalla pohjalla. Ja koska tarkoituksenani on tehdä pohjasta varsin kattava, olisi siten helpompi löytää tarkempia tietoja aina niistä peleistä joita olen arvostellut. Esimerkiksi juuri kun tässä postauksessa on ollut tuosta tuuri tekijästä puhetta, olisi jokaisessa arvostelussa siis kohta, jossa arvioin miten paljon tuurilla on tekemistä pelin kjanssa, vaikkapa asteikolla 1-5. Mutta enemmän siitä sitten ensi postauksessa. Siihen asti pelailemisiin! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti